Hard Eight

Hard Eight on Paul Thomas Andersonin ensimmäinen kokopitkä elokuva, jonka hän ohjasi ollessaan vain 26-vuotias! Myöhemmin mies on niittänyt mainetta elokuvilla kuten Boogie Nights, Magnolia, Punch-Drunk Love, There Will Be Blood ja The Master, sekä viimeisimpänä Inherent Vice. Mies on nykyisellään erittäin kuuluisa ja tunnettu työstään maailman parhaiden näyttelijöiden kanssa. Mistä noppapeli kertoo?

Ensimmäiseen elokuvaansa, joka tunnetaan myös nimellä Sydney, Andersonin onnistui kiinnittää jo huippunäyttelijät Philip Baker Hall, John C. Reilly, Gwyneth Paltrow ja Samuel L. Jackson. Andersonin ohjaus editoitiin uudelleen tuotantoyhtiön toimesta – suoraan vastoin tämän omia toiveita. Andersonilla oli kuitenkin hallussaan alkuperäinen leikkaus, jonka tämä lähetti Cannesin elokuvafestivaaleille ja kampanjansa avulla sai kerättyä yhteensä 200 000 dollaria, joiden avulla pystyi itse valmistamaan filmin. Andersonin oma versio julkaistiin kriitikoiden ylistämänä ja rahoitukseen oli osallistunut omasta pussistaan myös Hall, Reilly ja Paltrow. Uuden mestariohjaajan tie oli avoin.

Kova kahdeksan

Elokuvassa on tarina, mutta se keskittyy paljon enemmän sen hahmoihin ja näiden reaktioihin. Elokuvan inspiraationa toimii legendaarinen Jean-Pierre Melvillen Bob le Flambeur, josta kirjoitamme muualla. Keskeistä katsojalle on ymmärtää elokuvan epäystävällinen ja epätoivoinen ympäristö. Käsikirjoitus on älykästä ja sisältää totuuksia, joita ei monissa rikoselokuvissa lausuta. Tosiasiassa elokuvan rikokset ovat tarinan kannalta tärkeitä, mutta silti toissijaisia siihen nähden miten hahmot reagoivat toisiinsa, miten kohteliaisuudet, eleetön viestintä ja totuudet ja puolitotuudet nousevat pintaan. Melvillen tahdissa tämä elokuva on tyypiltään eurooppalainen. Tarina etenee liian hitaasti, mutta Andersonin esittelemät hahmot tekevät tämän elokuvan.

Sydneyn pääosassa oleva Philip Baker Hall on huikea ammattilainen, joka kaupunkimaileja nähneellä naamallaan tekee elokuvassa upean näyttelijätyön. Hän tarjoaa apuaan pummille, Jimmylle (John C. Reilly) joka värjöttelee kylmissään ja rahattomana. Tarjoukseen kuuluu kuumaa kahvia, tupakka ja mahdollisuus oppia keinoja miten kasinolla voi tehdä rahaa. Hän saa kuulla, että Jimmyn äiti on kuollut ja tämä tarvitsee rahaa hautajaisten järjestämiseen.

Tarinan eteneminen

Aika vilahtaa pari vuotta eteenpäin ja Sydney ja Jimmy näyttävät hyvinvoivilta kasinon vakioasiakkailta. Jimmy on yhdessä kasinon tarjoilijan Clementinen (Gwyneth Paltrow) kanssa ja kaikki näyttää menevän hyvin, kunnes Jimmy päätyy kummalliseen väkivaltaiseen tilanteeseen, jonka Sydney joutuu selvittämään.

Tarinan pienet yksityiskohdat korostuvat omintakeisella Andersonin kameratyöskentelyllä, jossa pitkät liikkuvat kuvaukset seuraavat hahmoja ja paikkoja. Katsomalla alkuperäisen ranskalaisen Bob the Gamblerin ymmärrät paremmin elokuvan syvyyttä. Sydney on parhaan ikänsä ohittanut kasinopelaaja, joka katsoo vierestä nuorempien kollegoiden sotkemista ja sekoilua. Reilly ja Paltrow esittävät simppeleitä tolloja, joka on välillä raskasta katsottavaa, mutta toisaalta hellyyttävää. Elokuva pitää erikoisesti otteessaan ja hahmojen tarkoitusperät ja kommunikointi herättävät katsojassa mielenkiintoa. Hall on ilmeiden mestari ja antaa elokuvalle paljon sen tunnusomaista sisältöä. Samuel L. Jacksonin rooli on pieni, mutta tärkeä ja taitava näyttelijä onnistuu olemaan dynaaminen ja uhkaava.

Elokuva on merkittävä ensimmäisenä isona Andersonin ohjaustyönä ja sen vaikean alkutarinan ansiosta. Kasinopelaaja myös nauttii maisemakuvista, joissa näytetään monia Las Vegasin kasinoita sekä sisältä, että ulkoa. Varoituksen sana: Elokuva on vaativa, mutta jälkikäteen sitä osaa arvostaa.

Paul Anderson ei ole ehkä ensimmäinen ohjaaja mitä tulee mieleen kun ajatellaan uhkapelielokuvia. Monet ohjaajat kuitenkin venyvät uskomattomiin suorituksiin tehdessään myös tästä aiheesta elokuvia: