Ocean’s Eleven

Vakavatkin pianistit soittavat joskus vähän baarimusiikkia, ihan vain huvikseen. Samanlaisen lähestymistavan on ottanut Steven Soderbergh elokuvassaan Ocean’s Eleven. Tämä on tavallisen genren elokuva, ja uusintaversio vuoden 1960 klassikosta, jossa näyttelee Frank Sinatra muun Rat packin ohella. Soderbergh, joka on tunnettu korkealentoisista elokuvistaan, tällä kertaa heittäytyy hupailuun. Kenties rahastus on ollut mielessä? Miehen repertuaariin kuuluu mm. Traffic (2000), Haywire (2011), Contagion (2011) ja Side Effects (2013).

Elokuva on lipevä ja tämän tason ohjaaja ei usein käsittele elokuvan genreä. Elokuva koittaa silti tähdätä ylemmäs kuin sen muoto antaa periksi ja koittaa muuttua erittäin hyväksi elokuvaksi.

Elokuvan tähtikaartia

Ocean’s Eleven – Korkeat panokset on täynnä huippunäyttelijöitä. Elokuvan päätähtenä nähdään George Clooney, joka esittää vähäeleisellä karismallaan Danny Oceania, joka on vastikään vapautunut vankilasta ja etsii uutta keikkaa. Hän on supliikki rikollinen, joka suunnittelee useita rikoksia. Hän etsii käsiinsä vanhan rikoskumppanin, Rusty Ryanin (Brad Pitt) ja paljastaa tälle, että hänen suunnitelmanaan on varastaa miljoonia Las Vegasilaisilta kasinoilta – ei vaan yhdeltä, vaan kolmesta kasinosta. Mikä hienointa, elokuvaa on oikeasti kuvattu Vegasin kasinoilla, Miragessa, MGM Grandissa ja Bellagiossa. Voit lukea lisää kasinokaupungista osoitteessa: http://www.thecasinocity.fi/

Valmistautuessaan ryöstökeikkaan, Rusty näkee kasinon omistajan (Andy Garcia) tutun naisen seurassa: Tess Oceanin (Julia Roberts), joka on Dannyn ex-vaimo. Rusty kysyy suoraan Dannyltä, ettei vaan kyseessä ole juuri ex-vaimo. Totta kai on. Danny haluaa vastaa ex-vaimonsa miehen omaisuuden ja voittaa vaimon takaisin itselleen. He kokoavat tiimin, johon kuuluu Matt Damon, Don Cheadle ja Casey Affleck. Yhteensä sankareita on peräti 11, mutta laskuissa on vaikea pysyä perässä. Elokuvassa nähdään myös rahoittajana Elliot Gould ja hupiveikko Bernie Mac.

Juoni ryöstää kasino

Elokuva noudattelee tuttua lajityypillistä linjaa. Ensin kuvataan täysin saavuttamattomat ja läpäisemättömät kohteet – kassaholvit. Sitten käydään läpi sisäpiirin tietoa, jota holveista ja turvajärjestelmistä on sekä esitellään sekuntien tarkkuudella toimiva juoni. Ocean’s Eleven sisältää myös todellisen kokoisen mallin kassaholvista, jota kasinot käyttävät. Kysymyksiä herää, miten ryövääjät saivat sen käsiinsä ja paljonko se maksoi. Tästä epäkohdasta huolimatta elokuvan dialogi on erittäin sulavaa ja toimii elokuvaan kuin nakutettu.

Sananvaihdot tulevat kuin pyssyn suusta ja älykästä vuorottelua on nautinto seurata. Brad Pittin vuorosanoihin on jopa piilotettu Shakespearia, kiitos Ted Griffinin näppärän kynäilyn. Emme kuitenkaan paljasta enempää myöhemmistä yksityiskohdista, mikäli et ole vielä elokuvaa itse nähnyt. Voimme suositella sitä keskitasoa parempana ryöstöelokuvana.

Joulukuussa 2001 julkaistun, noin 85 miljoonan dollarin budjetin elokuva onnistui tuottaa jo kevääseen 2002 mennessä 183,5 miljoonaa, joka osoittaa, että elokuvasta tuli todellinen hitti ja siitä poiki parin vuoden viiveellä vielä kaksi jatko-osaa, joissa jatkettiin samoilla linjoilla.

Mietteitä elokuvasta

Ocean’s Eleven oli kenties Steven Soderberghin eräänlainen murroskohta, jossa aiemmasta, vakavasta Trafficista, mies otti tietoisesti kevyemmän linjan ja on myöhemmin ohjannut kevyitä hupailuja kuten hunkkileffan Magic Mike. Ocean’s Eleven on hieman alle kaksituntinen ja erittäin viihdyttävä elokuva, mikäli pidät juonellisista veijarielokuvista. Sisäkuvaukset oikeilla Vegasin kasinoilla myös antavat sille hienosti lisäarvoa kiihkeiden kasinopelaajien keskuudessa.

Steven Soderbergh on yksi Hollywoodin suurista ohjaajista ja tuottajista. Hollywoodissa on kuitenkin tilaa myös kymmenille muille mahtaville ohjaajille ja elokuville: