Rounders

Rounders – Ässä hihassa elokuvan pokerisankarilla on peliongelma; kaveri pelaa taivaan tuuliin lukukausimaksunsa, tyttöystävänsä, oikeustieteellisen tutkintonsa ja menettää melkein jopa henkensä! Mikä parasta, kun kaikki kommellukset ovat tapahtuneet, mies on edelleen onnellinen uhkapelaaja. Elokuva kuvaa uutta Hollywoodin linjaa – melkein aina aiemmin uhkapelaajien käy lopulta köpelösti, koska Hollywoodilla oli vielä opetuksellinen taakka ja vastuu harteillaan. Roundersissa sen sijaan mainostetaan ylevästi korttihaiden elämäntapaa jännittävänä, vaarallisena ja tuottoisana, joten leffa tarjoaa ehtaa viihdettä.

Ässät hihassa

Päähenkilönä on Matt Damon, joka opiskelee New Yorkissa oikeustiedettä. Matt on myös ilmiömäinen pokerinpelaaja ja koska elokuva päättyy suureen finaalimatsiin, voimme jotenkin jo arvailla, että Matti ei sitä häviä. Voidaan tietysti todeta, että kyseessä on meidän Matti, sillä onhan hänessä neljäsosa suomalaista verta isoisänsä kautta! Samoin ohjaaja David Lynchin äidinpuoleiset isovanhemmat ovat suomalaisia, joten voimme sanoa myös meidän Taavetti! Noh, palataan takaisin elokuvaan. Syksyllä 1998 julkaistu Rounders on John Dahlin ohjaama, joka on tunnettu mm. elokuvista Joy Ride, The Last Seduction ja The Great Raid.

Pokerielokuva parhaasta päästä

Rounders on viihdyttävä ja informatiivinen. Tapahtumapaikkoina elokuvassa on ammattilaispokerin alamaailma New Yorkissa ja Atlantic Cityssä, jossa kaikki tuntevat merkittävät pelit ja tärkeimmät pelaajat. Päähenkilö Mike McDermott päätyy myös vaarallisen venäläisen Teddy KGB:n kynsiin, jota näyttelee mainio John Malkovich.

Mike (Damon) on lakia opiskeleva nuorukainen, joka jakaa asuntonsa opiskelukaveri Jo:n kanssa (kuvankaunis Gretchen Mol). Elokuva alkaa sillä, että Mike onnistuu hävitä 30 000 dollaria pokerissa Teddy KGB:lle. Jo on ehtinyt jo nalkuttaa Mikelle pokerin lopettamisesta ja Mike antaa taas tyhjän lupauksen muuttaa tapojaan. Heti seuraavana päivänä Worm (Edward Norton) vapautuu vankilasta, jolloin Mike hakee tämän portilta, joka tietysti johtaa pokeripeliin samana iltana ja kasautuvasti muihin suurempiin ongelmiin.

Worm, eli Mato, on monille pahoille ihmisille velkaa. Hölmöläisen tavoin Mike suostuu Wormin takaajaksi. Sen vuoksi kaksikon on myös voitettava runsaasti rahaa lyhyen ajan sisällä, jotta välttyvät pahanpäiväiseltä pieksennältä. Seuraavaksi liikutaankin useissa erilaisissa paikoissa, joissa tavataan monia eriskummallisia pelaajia. Vaikka elokuvaa ymmärtääkseen ei tarvitse tietää mitään pokerista, käsikirjoittajat Levien ja Koppelman ovat selvästi tehneet kotiläksynsä ja leffassa toistetaan myös lentävä lause; jos et tunnista pelipöydän paistia ensimmäisen puolen tunnin aikana, olet se itse.

Elokuva glamorisoi pokerin rappioromantiikkaa ja sen tuomia lyhyitä adrenaliinisäväreitä, joita häviämisen pelko aiheuttaa. Uhkapelaaminenhan on parhaimmillaan pelaamista rahoilla, joita sinulla ei ole varaa hävitä.

Elokuvan antia

Parhaita kohtauksia ovat ne, joissa Miken ja Wormin persoonien erot korostuvat vastakkain. Mike haluaa voittaa pelaamalla hyvin, kun taas Worm haluaa huijata ja käyttää vippaskonsteja. Worm on korttihuijari, joka ottaa hävyttömiä riskejä ja Wormin intohimo vaaroihin johtaa heidät kummatkin isoihin ongelmiin – eikä vähiten silloin kun kaksikko huomaa olevansa poliisien pelipöydässä. Myös John Turturro nähdään mainiossa roolissa. Knish esittää erittäin varovaista pelaajaa, joka kippaa, kunnes kohdalle osuu hyvä käsi ja elää vaatimattomilla pokerivoitoilla.

Elokuvassa on myös mukavasti huumoria, eikä se ota itseään liian vakavasti. Vaikka teema kosiskelee film noiria välillä myös ulkonäöllisesti, tunnelma pysyy silti hupsuna. Elokuva uppoaa varmasti kaikille pokerin ystäville, mutta vakavampaa kuvausta uhkapelaamisen maailmasta siitä on turhaa etsiä. Tällaisia elokuvia ovat mm. James Caanin The Gambler, josta nähtiin vuonna 2014 huonompi Mark Wahlbergin uusintaversio. Katso alkuperäinen.